Paluuta arkeen

Jooh tulipas siinä oltua viime viikko ihan kirjaimellisesti korkeanpaikanleirillä Ylläksellä. Reissu meni hyvin vaikkakin säidenhaltija oli päättänyt olla tänävuonna suosimatta. Maanantai oli oikeastaan ainoa päivä kun mäessä näki jotain, muuten oli nyppylä niin sumussa (siis se rinne) ettei ollu mitään järkeä mennä mäkeen. Noh parina päivänä Ylläksellä ja kerran kävästiin testaan myös Levin rinteet, saatinhan ainakin kausi avattua. Muuten aika kului pitkälti nestetasapainon hakemisessa... =)

Ohessa muutama näppäsy kännyllä maanantailta ylläksen huipulta ja mökin pihasta,










Tuli siinä perjantai ehtoona myös testattua hontan maastoajo-ominaisuuksia (joita ei löytynyt alkuunkaan). Aurakuski oli mukavasti siipassut mökkitien yli leveäksi ja kuinkas siinä vastaan tulijaa väistäessä sitten kävikään...



Sinnehän se perkele otti ja uppos, ja pohjasta kii tietenkin. No onneks saatiin apuja läheisiltä lomailijoilta ja tunnin äherryksen jälkeen saatiin horatsu taas kovalle maalle. Erityisen lämpimän kiitoksen vois lähettää sille taksikuskille joka pysähtymättä sujahti ohi vaikka hyvin näki mikä oli tilanne. Siinä vaiheessa ei ollut edes kukaan vielä auttamassa.

Sunnuntai ehtoona kymmenen jälkeen palailtiinkin kotosalle ja voi kuinka kivaa kun loman aikana oli tipauttanu parikytäsenttiä lunta tonttiin. Onneks naapurin setä oli ollut niin mukava, että oli auraillu väylää pihaan sen verran ettei yöllä tarvinnut alkaa lumia luomaan.
Maanantaiaamun töihin lähtö alkoikin sitten iloisella lumiharjajumpalla kakkosauton ympärillä...


Töitten jälkeen pitikin sitten alkaa viritteleen Viimetalvena hommattua Huksvarnan lumilinkoa talvi terään. Tietenkin se oli pressutallissa kesäteloilla kaiken romun ympäröimänä ja tovin puljailun jälkeen sain sen sieltä sentään ulos. Noo siinä laiskana miehenä aattelin, että vetäsempä sen käsin käyntiin niin ei tarvi vetää roikkaa tallilta (20-30m) (koneessa kun on laatu vehkeenä myös sähkökäynnistys). No ei muutaku nykimään, mutta ei lupaa. Kunnon rykäsy kahella kädellä, pieni liukastuminen samalla, mielenkiintoinen ääni olkapäästä ja VITUNMOINEN kipu heti perään... Notta sillee. Joku s-tanan supraattuspinaattus jänne revähti ja saattaa kuulemma kiukutella viikkoja, jopa yli kesän. Älyttömän hienoo.
No kun kipu helpotti niin valaistuksen kokeneena vedin sitten sen roikan lingolle ja pyörittelin sähköllä käyntiin. Vaan kun mylly saatiin käyntiin niin totesin että wtf, miks ei lumi lennä? Viime talvena k.o. aparaatti lakkas linkoomasta parin käyttökerran jälkeen ja syyksi paljastui sillon viallinen hihnapyörä (joka oli haljennu kahtia hitsauksestaan). Tuolloin korjaus hoitui tietty takuutyönä ja kun viime talvi oli mitä oli niin eihän vekotinta sitten tietty enää tarvittukkaan. No ajelimpa sitten vehkeen tallille valojen alle ja eikun purkamaan. Tällä kertaa syöttöruuvin hihna oli hypänny paikoiltaan ja juntannut ittensä joka vitun pyörän ja rungon osan väliin mihin vaan ikinä oli mahtunu. Olihan se taas mieltä ylentävää kun tunnin hommaan saa kuluun koko illan ja boonukseksi saa vielä kipeen olkapään.

Liesikin tuli huollosta. Lätkäsin sen paikoilleen ja testasin että toimii. Kysymys kuuluukin, että kuinka kauan...
Hieno paluu siis lomilta. En meinaa maltaa odottaa mitä kivaa viikonloppu tuo tullessaan kun pitäs taas yrittää räpistellä tota tönöö eteenpäin. Sen tiän, että vituttaa jo etukäteen =)