Hommat etenee...

Nyt on saatu aika hyvällä sykkeellä remppaa etiäpäin. Pieniä kalustotappiota ym vastoinkäymistäkin on toki ollut sen verran, ettei tässä leijuun ole sentään päässyt. Uskollinen luottokalu makitan nauharuuviväännin sanoi sopparin irti ja alkoi syöttään ruuveja pelkästään sivuun terästä. Ei muutakun kone huoltoon ja käsipelillä puuttuvat kipsilevynpalaset makkarin seinään kiinni.
Tuosta kun selvittiin niin heinäkuussä käyttöön otettu kylppärin hana lakkas vuodattamasta ja isäntä puolestaan siinä vaiheessa aloitti. Soittelu rumban jälkeen selvisi, että Oraksella on ollut onkkelmia kyseisen hanamallin (Il Bagno alessi) juoksuputkessa olevan takaiskuventtiilin kanssa. No osat ja tarvittavat työkalut tuli kyllä ripeesti postissa.



Pikku propleemaa aiheutti toimitettu työkalu, joka ei sitten toiminutkaan osan vaihdossa. Holkkiavaimessa oli 19 ja 21 milliset päät. Vanha takaisku oli 20mm eli sitä oli turha yrittää tuolla irti. Kaiken huipuksi avain oli liian lyhyt ja jäi mukavasti juoksuputken sisään. Väännä siinä nyt sitten...

Vaan eipä hätiä, kunnon omakotiasujan varastoistahan löytyy mittava työkaluarsenaali ja tovin tonkimisen jälkeen sopivan vehkeet oli haalittu kasaan ja hanakin saatiin taas pelittään.

Viikon aikana tuli koolailtua makkarin katto ja vetäsimpä sähköputkituksetkin sinne samalla. Viikonloppuna sitten rykästiin enon kanssa panelit kattoon ja seiniin hieman vaaleampaa sävyä tasoitteen ja maalin muodossa.

Keittiöön tuli kasailtua saareke. Nuitten vitriiniovien kanssa oli pientä murhetta kun eka puutti puolet saranoista ja lisäksi rungossa olevat saranan kiinnitysreiät oli väärillä paikoilla. Pientä hieromista, mutta siinäpähän nyt möllöttävät. Tasot saatiin kanssa fixailtua paikoilleen. Pois luettuna tuon saarekkeen taso, joka on vasta tulossa jossain....





Eilen ehtoolla tuli hätsynpikaa vielä huiskittua loput laatat keittiön lattiaan.


Vaan pitääpi tästä rientää laattakaupoille. Välitilan keraamit pitäs käydä mettästämässä ja kaikkee muutakin roinaa sais taas hankkia läjäpäin... Iltasella vois viä aikansa kuluks sutasta loput saumat keittiön lattiaan. Se se vasta mukavaa hommaa on... NOT.

Pikku hiljaa...

Tälle viikolle otettiin kunnianhimoinen tavoite saada olkkarin katto paneloitua ja makkarin seinät levytettyä. Ja melkein siihen eilen ehtoolla päästiinkin.
Kunnian himoinen siinä mielessä, että olakkarin katto oli sähköistämäti ja koolauksetkin vielä puuttu. Makkarissa niin ikään koolauksissa ja lisälämmöneristyksissä oli vajetta.

Mutta eipä hätiämitiä, katto saatiin tiistai ehtoona valmiiks.



Makkarin seinät puolestaan saatiin eilen ehtoolla muutamaa palaa vaille levytettyä ja kitattua.




Keittiössä seinälle tulevat kaapit on loputkin nosteltu paikoilleen. Muutama laatikkokin tuossa jo kasailtiin niihin. Loodien kanssa tosin meinas eka lirahtaa hieman pöksyyn kun selaili kasausohjetta, mutta loppupeleissä ne olikin hyvin simppelit niputtaa.

Saareketta ei ole vielä tilan ahtauden (minkä tarkkasilmäinen lukija varmaan myös huomasi) takia vielä kasattu paikoilleen. Täytyis eka päästä saumaan keittiön lattia loppuun.

Seuraavaksi vuorossa oliskin sitten työpaikan pikkujoulut Talinnassa. Yritys on kova pitää mopo käsissä, että olis edes sunnuntaina työkuntoinen. Tarkoitus olis saada lätkittyä kaapinovia ja tasoja paikoilleen. Sais tuota siirreltävien tarvikkeiden määrää hieman pienemmäksi ennenkuin palaa käämit ihan lopullisesti tuohon edes takas roudaamiseen.

Että silleesti tällä kertaa...

"Arbeit macht frei" osa 2, vai tekeekö sittenkään?

Jatketaas sitten...
kun pihat oli vihdoin saatu siistittyä ja nurkat putsattua talvea varten, piti vielä rykästä ohimennen nurkista löytyvistä rojuista lämpötolppa autoille. Viime talvena joutu tallin sisällä olevaa ajastinta sääteleen ja se oli turhan hankalaa, niinpä...


Ei ole hieno, muttei ollut kalliskaan. Ja toimii. Eipä tarvi rampata talliin joka päivä kelloa sääteleen. Kaikkee sitä ihminen keksii kun tarpeeks juo =) (tästä kuuluisasta viidakon sanonnasta on tulossa myös muita todisteita kunhan projekti etenee, työn alla on nimittäin betonista valettu linnunpönttö)
No se ulkohommista, renttoo lomailua ja löhöilyä oli viä viikko tuossa vaiheessa jäljellä ja oli aika siirtyä sisähommiin (pitkästä aikaa).
No koska aika alkoi käydä vähiin piti hälyttää eno-mies paikalle apuihin. Eno kun sattuu ammatikseen tekeen pintoja ym remppahommia niin saatiin viikossa aikas hyvin aikaiseksi muutamassa illassa.

Keittiön kimppuuhan sitä sitten on käyty. Ilmastointiputket koteloitiin nurkaan ja tiskialtaan ympäristöön vedin vesieristeet. Lattiapinnat vedettiin kosteussululla laatoitustavarten.

Hyvä tuli, vaikka itte teinkin... No aina jotain sanomista löytyy, mutta mitäs pienistä. Yö siinä sujui rattoisasti laattoja lätkiessä. Polvet oli puolen välin jälkeen jo niin kipeet, että oli pakko ottaa ystäväni herra Valgen kanssa pienet neuvottelut, että pysty jatkamaan loppuun asti =) Kuivumisajoissa joutu hieman tinkiin koska kaappien alusta oli saumattava jo seuraavana iltana ettei aikataulut kuse.

Kaappien rungot kasailtiin kimpassa päivän aikana. Loppupeleissä kun miettii niin en tiä olisko ollut sen rahan väärtti, että olis ottanu kaapit kasattuina (rontti parisataa olis maksanu). Ongelma vaan olis ollut niiden sijoittaminen. No ei toi kasailu niin paha homma ollut, vaikkei mitään ohjeita ollutkaan...


Kaapinrungot pitkälti paikoillaan ja kattoakin paneloitu jo jonkin matkaa. Tuo oli vaihe toissa päivänä. Eilen vetästiin katto loppuun ja kaapit kanssa. Katotaan mitä viikonloppuna saa aikaiseks ja laitellaa parempia kuvia ens viikolla.

Ja lopuks täytyy kyllä mainita, että ei. Ei työ saatana soikoon vapauta... Paikkoja vaan särkee ja väsyttää. Että työn iloo vaan kaikille.

"Arbeit macht frei" osa I

Jepsis, äkkiä ne viikot taas on vierähtäneet. Oli tuossa kertausharjoitusten jälkeen pari viikkoa sen verran kiirettä töissä ettei paljon ylimääräistä aikaa koneella viittiny viettää (eikä kyllä olis ehtinytkään). Noh siitä kun selvittiin niin olikin mukavat neljä viikkoa "lepäilyä" kotosalla isäkuukauden merkeissä.

Mutta koitetaanpas hieman tiivistää viime viikkojen tapahtumia.


Ettei kukaan ala epäileen niin kyllä siellä suomen kuninkaallisissa ilmavaivoissa tuli tosiaan viikko vietettyä. Se jos joku oli tosiaan hermolepoa arjelle. Mitään ei tarvi miettiä kun tekee vaan mitä käsketään =) ja kokoajan syödään.


Eli homman nimi oli polkasta Karjalan lennoston kautta Lusin maantietukikohtaan lennätämään Hornetteja. Noh kuten alan innokkaimmat seuraajat tietävätkin harjoitus ei mennyt aivan putkeen koska maantien asfalttialkoi murentua alta ja aiheutti irtokivien muodossa liian ison riskin koneille. Mutta kyllähän siinä nyt muutama päivä kerettiin touhuamaan ja räpsimään kuvia.






Tokan päivän lypsytauolle (läheisten maatilojen takia, lypsyaikaan ei saanu lentää) tultaessa havaittiin kiven iskeymä koneesta ja nokkatelineen pyörätkin meni samalla vaihtoon. Siitäpä saatiinkin sitten oivaa ilta puuhaa "fodiwalkin" merkeissä. Kiitotie kävellen päästäpäähän, maahan tuijotellen ja kiviä poimien.


Kaikenkaikkiaan ihan ok reissu. Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt 8 vuotta. Nyt jännityksellä odotellaankin sitten itsenäisyyspäivän aamulehtee, josko vaikka nimi vilahtais ylennettyjen listalla, Sen verran tuli särmättyä meinaan =)




Sotaleikkien jälkeen olikin pari aika hektistä viikkoa töissä, jotta sai hommat tehtyä siihen pisteesen, että isäkuukaudelle ("Lomalle") jääminen ylipäätään oli mahdollista. Tiukka puristus perseellä normaalisti ja niin se vaan ihana neljän viikon loikoilu pääsi alkamaan.

Salaojista meinas muodostua ikuisuus projekti vallitsevien sääolosuhteiden vuoksi (vesisateella ei paljon innosta noi savileikit enää tällä iällä). Pari ekaa löhöilyviikkoa onneksi oli melko kuivaa joten ulkoiltua tuli aikas reippaasti.
Ennen salaojin lopputäyttöjä tarvi pannuhuoneesta ja sen viereisestä varastohuoneesta valaa pari pientä akkunaa umpeen. Pannuhuoneesta joutu toisin raivan vanhaa patteriverkostoa ekaks tieltä pois.







Ahtaat on paikat. Katkaistavan patteriputken alla meni sopivasti öljyputki (tai putket joista paluu putki ei ole enään käytössä), jota piti varoa.





Pienen hikoilun jälkeen putken oli pois tieltä, ikkuna poistettu, aukko raudoitettu ja valumuotti kiilattu paikoilleen.



Ulkopuolelle viriteltiin toinen valumuotti josta sai kipattua kurat aukkoon jähmettymään. Oikealla puolella näkyykin varastohuoneen valmis valu.

Valujen jälkeen olikin aika hieroa patolevyt lopulliseen korkeuteensa ja vetää listat niiden päälle. Loput styroksit seinille, öljysäiliölle vedettiin 32mm vesiputkesta suojaputki johon uuden öljyputken voi sitten vaan sujauttaa kun sen aika tulee. Sitten täyteltiin monttuja välillä,tilattiin lisää sepeliä, leviteltiin lisää styroksia lappeelleen maatavasten routasuojaksi, asennettiin rännikaivoja, tilattiin hieman lisää sepeliä, täyteltiin pinnat lopulliseen tasoonsa ja lätkättiin lopuksi piha kovaksi. Tai no niin kovaksi kun tuollasen sepelin saa. Ens kesänä ajetaan vielä kivituhkaa päälle niin pitäs olla aikas hyvä sitte.





Sepeliä jäi vielä pieni kasa joka saadaan vaikkas terassin alle jos ei muuta keksitä. Kaiken kaikkiaan sepeliä meni aikas reippaasti kolme täyttä yhdistelmää ja nuppi päällä.





Kellarin portaiden teko jäi nyt kyllä ens kesään. Ei innosta pakkasessa niitä valaa... niin ja ikkunamiehetkin kävi rykäseen kellarikerroksen loput pikkuakkunat paikoilleen. Ovikin tuli tosiaan jo kellariin hommattua, mutta eikös se perkele oo väärän kätinen tähän taittuvaan porrasmalliin. Alunperinhän portaiden piti tulla suoraan tiellepäin, mutta siin jossain vaiheessa montussa möyriessäni keksinkin kääntää ne seinän suuntaisesti. Enkä sitten tarkistanu siinä vaiheessa oven kätisyyttä. Noh eiköhän tuon johonkin saa tungettua.



Tuohon pitäs terassia alkaa vääntämään jossain vaiheessa. Senkin suhteen vielä arvotaan, että nostetaanko se oven tasolle vai tehdäänkö maatavasten. Noh josko talven aikana ajatukset kirkastuis tuon suhteen...



Öljysäiliön tarkastuskaivon kannenkin joutu tekeen uusiksi kun vanha betoninen ei kestänyt kaivurilla yliajoo. 30mm vesivaneri ja eristeet sisäpintaan ja sonsiinä. Olis toi kansi kyllä muutenkin tarvinnu tehä uusiks kun en meinannut mahtua siitä persläven kokoisesta aukosta kunnolla sisään =)


Muuten piha on suht siistissä kuosissa (vaihteeksi) paitsi tuommoinen pieni valtaoja menee talon ja tallin välillä. Monttuun pitäs vetää uus syöttökaapeli pääkeskukselta (tallissa) talolle. Taitaa sekin jäädä ens kesän hommiin. Pääkeskus on sen verran vanha, etten viitti siihen paljon koskee. Parempi kun tilaa uuden viereen ja heittää piuhat siihen.

Jatkuu kun sormia ei enää jomota, ja näppis savua...

Kiirus tulee

Syssy tuntuu kohta vierähtävän talveks ja talon pielet olis kiva saada sitä ennen peittoon. Ainoo onkkelma tuntuu vaan olevan tuo kello tai oikeastaan siinä olevien tuntien vähyys yhdistettynä päivätyöhön (joka ikävästi haittaa harrastustoimintaa) ja valosan ajan lyheneminen. Noista saakin mukavan yhtälön johon vielä tempastaan satunnaistekijäksi monsuunisateet (jotka onneksi nyt ovat olleet kiusaamassa jotain muuta rakentaja rassukkaa). Eli tiivistettynä aikas hoppua pitää.
No muurailut on saatu valmiiks sentään (poislukien pari ikkunaa mitkä pitäs viä vetää umpeen=)

Valokaivoihin tuli lopulta toiseen pari kerrosta ja toiseen kolme. Tuossa jälkimmäisessä kuvassa ämpärin vieressä oleva akkuna toissa ehtoona umpeen, kuvia jälempänä.


Kellarin oven edustalle synty lopulta tuon näköinen seinämä. Palttiarallaa 1,6m korkee. Rappuset taitaa siirtyä ensi kesän projektiksi...

Eilen lätkästiin kummisedän kanssa patolevyt noihin muurauksiin. Enää puuttuu stryroksit ja sit pääsis täytteleen monttua.

Tässäpä hieman vinkkiä niille sankareille jotka suunnittelevat peittävänsä kellarikerroksen ikkunoita maanalle. Kuten kuvasta huomaa niin puukarmit, vaikka olisivat kuinka pellin paloilla suojattuna, ei tykkää olla maan alla. Alaosat karmista olivat täysin maatuneet...

Noh karmien lahoaminen oli teitty pitänyt mukavasti kosteutta myös sokkelissa joten harkkoja muuratessa sai kuran kanssa kikkailla urakalla. Ikkuna on alakertaan vievissä rappusissa ja tullaan nostamaan ylemmäksi joskus tulevaisuudessa. Tämän vuoksi aukko vedettiin umpeen.

Joo josko tässä ei muutenkaan ole töiden ja taloharrastusten suhteen kiiruita niin armeliaasti suomen puolustusvaivatkin muisti käskyllä kertausharjoituksiin. Täytyy huomen aamulla viiden maissa lähtee nykiin kohti kuopijota. Viikon reissu...

"...ollos huoleton, poikas valveil on"

Jotain pientä edistystä

Mukavan kuiva ajanjakso takana ja talon pielet edelleen auki... Eikös tuon vuosittaisen sademäärän pitäs jonkin tilaston mukaan olla aikalailla vakio? Ainakin tuntuu, että meidän talon kohdalla tehdään tilastopoikkeamaa ja vahvasti. Ilmeisesti joku v***n monsuuni on pesiytynyt meittin tilusten ylle, koska sateella ei tunnu olevan loppua.
Noh ainakun on kuivaa ja vapaata sattunut olemaan yhtäaikaa, on yritetty rypistellä noita valuja tonne kellarikerroksen ikkunoitten alle ja oven eteen. Elikkäs parille akkunalle joudutaan tekeen valokaivot koska muuten ne hautautuis osittain maan alle. Ja tästä onkin jo todisteita, että puunrunkoinen ikkuna ei tykkää olla maan sisässä =)

Oven eteen tulee valun päälle L-kirjaimen muotoinen harkkoseinä ja raput ylös seinän vierustaa pitkin. Valuun meni palttiarallaa viitisen sataa litraa betonia... Suosittelen betonimyllyä ja 1000kg:n suursäkkejä kaikille vastaavaa harkitseville.

Hyvä tuli....ainakin riittävän hyvä.

Tässä pihan puolen valokaivon pohjaa. Vanhat ikkunat oli peitetty pellillä ja haudattu maahan. Karmin alaosasta ei paljoo ole enää jäljellä. Ja tämähän on se parhaiten säilynyt yksilö, viereisen akkunan alapuu oli lahonnut ja maatunut täysin. Noi kaivon kannet tuli väkästeltyä itte 6mm alumiinilevystä kun ei kaupasta sopivia löytyny. Kaiken lisäks tuli maksamaan murto-osan siitä mitä kaupan vaihtoehdot oli (Jos ei työlle laske hintaa. Ja kukas niitä harrastetunneista laskee?).



Eilen ehtoolla tuli huitastua valujen päälle ekat kerrokset harkkoja. Täytynee varmaan tänään päivän valolla käydä tarkastaan tuon oven eteen tehdyn suoruus, kun tuossa puolikympin aikaan ehtoolla oli jo aikas hämärää... Viimeset kivet joutu pisteleen taskulampun kanssa kun ei malttanut keskenkään jättää... Ikkunoille tulee vielä toiset kerrokset ja tuohon oven eteen varmaan 5-6.

Miimullekin tuli hommattua hiekkalaatikko joka pitkällisen pyörittelyn ja pohdinnan jälkeen saatiin sijoitettua "väliaikaisesti" koira-aitauksen viereen. Alkuun tyttöö hieman kummastutti mihin ihmeeseen se äiti mut nyt istutti...

Ilmeestä päätellen hiekka ei ole hyvää. Ne jotka epäilee voi itte kokeilla. Itse tyydyn silti Miimun päätökseen.

Sataa sataa ropisee...

...Ja V-mittarin viisari hipoo tapissaan. Monttuun pitäs päästä tekeen valuja kellarin oven eteen ja ikkunoiden valokaivoille, mutta minkäs teet ku vettä tulee vähän väliä. Vetää inspiksen aika nollille...

No on tuossa tullut sitten otettua hieman rauhallisemmin rempan suhteen ja etsitty motivaatiota. Jotain pientä nysväilyä nyt sentään on tullu tehtyä.

Kylppärin kaapistot on nyt saatu kahvoja myöten valmiiksi. Ja noi kaapit ei sitten vääntele muuta kun tuossa kuvassa. Joutu koneella yhdisteleen kahdesta kuvasta meinaan.

Montussa odottelee jo parit valulaudoitukset rautaa ja kuraa. Kun toi sade nyt vaan hellittäis. No toisaalta on ainakin noi salaojat on päästy testaamaan ja hyvin tuntuvat toimivan.

Aloin tuossa jo innostua kodin sisustamisesta kun tein loistavan löydön paikallisessa huonekaluliikkeessä.

Törkeen siisti sänky surroundsysteemillä varustettuna. Hinta tosin jäi katsomatta, mutta ei se nyt ole oleellinen siekka näissä sisustus hommissa. Tosin tää uusi innostus ammuttiin hyvin pian alas kun esittelin asiaa kotona hallitukselle. Paluu ruotuun oli ankara, Jani toteuttaa ja Riikka suunnittelee. Näin se kuulemma menee. =)

Motivaatiota ootellessa, syksyn jatkoo...