No niin jos sitä vihdosta viimein saisi päivitettyä tätä blogiakin taas. Tuunasin tuossa hieman ulkoasuakin kun se vanha alkoikin jo hieman tympimään. Otsikkoakin hieman siistin (painostuksesta),se ei silti tarkoita etteikö eniten siltikin vituttais kaikki...
Täytyy heti alkuun todeta, että takana oleva vuosi oli tapahtumiensa puolesta enemmän kuin rikas ja jotkut asia olisi hyvinkin voinut jäädä tapahtumatta, mutta yhtäkaikki elämäähän se vaan on ei sen enempää.
No yritetäänpä ottaa tässä nopea yhteen veto menneen vuoden tapahtumista ja listata niitä vähiä remontin suhteen edenneitä toimia sitten tarkemmin erikseen omissa osioissaan (toivottavasti hieman nopeammalla päivitystahdilla mitä edellisestä kerrasta=)
Elikkästen tammikuussa lumilingon kanssa taistellessa saatiin se viimeinen toimiva olkapää telottua siihen malliin, että eipä tarvi enää itse omin käsin selkää rapsutella lapaluitten välistä... Eipä tuo nyt sinänsä vielä remppatahtia muutaku hidasti, mutta kun siitä toivuttua tuli vielä täräytettyä kunnon kolari työkaverin kanssa laskettelu rinteessä täydestä vauhdista niin johan huilailtiinkin pidempään. Se on kumma kun satakiloo tulee reippaan ilmalennon jälkeen kyljelleen maahan ja liukuu xkymmentä metriä haukkoen henkeä niin se perkele sattuu! Siinä sitten menikin jokunen viikko kylkeä ja lonkkaa valitellen, mutta eikö jotain hyvääkin keväälle sattunut. Avautui siinä once in a life time tilaisuus lähteä Ranskaan Chamonixiin alpeille laskeen viikoks, ja sinne mentiin.
Kuva on aguile du midin huipulta jota korkeammalle ei koneilla ainakaan länsieuroopassa pääse (rontti 3800m). Voin tääläin jälkeenpäin kertoa kokemuksesta että kyseiseen paikkaan ei kannata mennä krapulassa. Varmaankin johtu ohuesta ilmanalasta että meinas taju lähteä vartin pällistelyn jälkeen =)
No reissusta palattiin ja paluu arkeen koitti ja kevät teki tuloaan. Keskikerrokseen päästiin tosiaan asumaan virallisesti ja oi sitä autuutta kun lähes kaikki elämiseen liittyvät toiminnot löytyivät samasta kerroksesta. Lähes kaikki siinä mielessä, että pyykkikoneet jäi vielä kellariin, mutta sehän ei oikeastaan ole niinkään mun murhe, muuta kuin silloin harvoin kun saan luvan ja valtuuden k.o. toimia hoitaa =)
Kyökki on edelleen kaikkia ärsyttäviä pikku nysväilylistoituksia vaille...
Olohuone on lan-verkkopiuhoja vaille valmis...
Makuuhuone on tv:n antennipiuhoituksia vaille valmis.
Keväästä alettiinkin jo valmistelemaan pihatöitä kaatamalla hieman ylipitkäksi päässyt pihaa varjostava kuusiaita.
Muutama kuusi jäi vielä tallin kulmalle pystyyn keväällä, koska silloin pihaa halkoi vielä ilmassa olevat sähköjohdot. Nyt ne on kuitenkin saatu kuopattua ja loputkin kuuset saavat kyytiä viimeistään tulevana keväänä.
Kuusien lisäksi kyytiä sai ikivanha orapihlaja-aita joka tonttia kiersi tien puolella.
Tilalle istuteltiin kuutisenkymmentä tuijan tainta ensalkuun. Katsotaan miten noi lähtee tuosta elään ja mietitään sitten miten portin kunlmalta jatketaan...
Rakas anoppini pelkäsi varmaankin, että täällä on hommat loppumassa ja keksi hommata meille leikkimökin. Alun perin sen piti tulla osina / elementteinä jolloin sen olisi voinut lykätä pressujen alle odottelemaan, mutta mun tuurilla se tietysti tuli kokonaisena, joten pitihän sitä nyt sitten alkaa tuunaamaan säänkestäväksi kun ilman katemateriaalia ja pintakäsittelyjä tuli. Yllättävän paljon saa aikaa kuluun tuommoisen pienen torpan kanssakin, mutta tulipahan tehtyä (ja lisätilahan ei koskaan ole pahitteeksi=)
Siinä alkoi olla sitten jo kesä puolessa välissä ja emännällä laskettuaika lähestymässä kun uskollinen ystävämme Kasper koira sairastui äkillisesti ja parin viikon taistelun jälkeen nukkui pois juhannuksena.
No tuostakun ei kunnolla oltu vielä kerennyt tokeneenkaan niin Leevi poikamme päätti putkahtaa maailmaan tarkalleen laskettunapäivänä 22.6 klo 22.22 =)
Tällä kokoonpanolla mennään siis tällähetkellä, tosin uutta karvakorvaa ollaan jo ettiskelemässä...
Siinä sitten vierähtikin tovi maailman menoa ihmetellessä ja syksyllä tuli innostuttua kuistin perkaamisesta, joka sitten laajeni mukavasti pihojen tekemiseen ja sähkönsyötön uusimiseen. Se onkin sen verran pitkä stoori, että palataan siihen omassa osiossaan, mutta tässä nyt pientä esimakua...
Näissä puuhissa sitä on siis vuosi vierähtänyt. Koitan päivitellä paremmin kuvia tekemisistä kunhan tässä nyt saan kuvat ojennukseen koneella... Ja sitten mennään lykkään puita pesään...
