Sepeliä monttuun

Ja mitäs jännää sieltä pihasta sitten löytyikään...

Kyllä, minikuormaaja merkkiä Case, a.k.a " moottorilapio". Ja on aivan loistava peli pihahommiin. Melkein vois heitellä noi pistolapiot kuusiaidan yli naapurin pellolle :)

Kokoisekseen sitkee vehje. Ja pirun näppärä käyttää. Toisin kuin bobcattissa niin tätä ohjataan pelkästään käsillä. Bobbarissa jaloilla ohjataan kauhaa kuulemma. Kun ei ole kokemusta kun tästä yhdestä vehkeestä niin en niiden paremmuutta lähde veikkaamaan.

No kuiteski hommahan meni niin, että Riikan isä tuli maanantaina jeesiin sepelin lapioinnissa ja muisti siinä samalla, että sen työkaverilla olis minikuormaaja. Parin soiton jälkeen kone oli pihassa tiistai aamupäivällä. Ja tuli tuohon montun täyttelyyn vauhtia aikas tavalla.

Metrin verran on jo täytelty. Huomaa tyylikkäät vedot ränneistä sadevesiviemäreille=)

Seuraavaksi täytyy saada kaivurikuski hieman leventämään monttua tuosta kellarin oven viereisen ikkunan edestä. Sit pääseekin valaan anturalaattaa harkkoseinälle. Lopullinen maanpinnantasokin pitäs funtsailla ja viilailla noi patolevyt ja styroksit sen mukaan. jne jne. ohan tossa tota savottaa viä, mutta nyt ei enää haittaa vaikka vähän vettäkin ripsauttais. Tosin mun säkällä seuraavat sateet tulee sitten vuoden parin päästä kun pitäs ulkoseiniä maalailla...

Salaista ojitusta

Jaahans, sitä on tullut tässä viimeisen kuuden päivän aikana tuo lapio aikas tutuksi työvälineeksi. Viime viikon keskiviikkona säidenhaltija viimein antoi mahdollisuuden saada jotain tehtyäkin salaojien suhteen. Tosin kun ma ja ti tuli vielä vettä kuin esterin perseestä niin kaksi ekaa päivää kului pelkästään veden ja saviliejun pois lapiointiin.
Tuo savi on muuten siitä jännä aines, että sen ainoa ns. mukava olomuoto/ilmentymä löytyy kaupanhyllyltä kukkaruukun muodossa. Kaikki muut olomuodot onkin sitten aivan hanurista.
Jos savi on kuivaa, se on saatanan kovaa, painavaa ja vittumaista lapioida. Mikäli se on märkää, siihen jää tossut kii, se on painavaa ja edelleen vittumaista lapioida. On se hienoo tavaraa! Ja nyt sitä olis kuutiokaupalla tarjolla jos joku haluaa, vaikka niitä kukkapurkkeja alkaa vääntään.

No kun pohjat saatiin kuivateltua niin päästiinkin sitten taas itse asiaa. Patolevyt ja styroksit seinään, suodatinkankaat montun pohjalle ja seinämille, sepelillä kaadot kohilleen, salaojien tarkastuskaivot pystyyn, putket väliin ja avot sonsiinä. Pala kakkua ja joka vitun lihas kropasta kipee, jopa sellaiset joiden olemassaoloa en ees tiennyt.

Styroksit (routa) sai näppärästi liimailtua patolevyyn uretaanin avulla. Ja patolevyhän asennetaan siis oikeaoppisesti nappulat seinään päin. Tota routaa tuli nyt 2x50mm limitettynä eli pitäs ainakin hieman lämpöä eritstää paremmin jatkossa.
Huomaa penkalla haukanlailla vahtiva työnjohtaja.

Putket ja kaivot paikoillaan ja kaadot viilattu kohilleen. Maanpinnan tarkkaa korkeutta ei vielä tiedetä joten patolevyt ja styroksit hierotaan lopulliseen korkoonsa vasta kun saadaan täyteltyä monttua.

Joku perskele oli mitannu poistoputken mitan hivenen (~3m) vajaaksi...

Tällästä tällä erää. Nyt täytyy alkaa tilaileen lisää putkia ym roinaa rautakaupasta. Sepeliä tulee huomenna vajaa 30 kuutioo lisää, ja pihassa pitäs tällä hetkellä olla odottamassa joku pieni kiva juttu josta voi olla apua /iloa... saas nähä.

Lomat on lusittu...

...ja paluu ankeaan arkeen ja töihin on tapahtunut. Josko loman jälkeen ikinä nyt niin riemusta kiljuen töihin palaa niin nyt ainakin kyrpii huolella kun kattelee ikkunasta ulos...
Pari päivää tossa satelikin mukavasti, mikä hieman helpotti töihin paluuta, mutta nyt...

Kasin maissa kun näytti tolta, ja lämpötilamittari näytti +26... Ainoa lohtu on, ettei se mittari tunnu tietävän paskaakaan oikeesta lämpötilasta. Mutta silti...

Mutta mitäs sitä tulikaan lomalla tehtyä. Vikat pari viikkoo meni aika rallaamiseksi tuon säiden valtiaan tahdissa. Sisään ulos, sisään ulos (tää ei ollu sitten mikään saksalaisen lyhyt elokuvan kohtaus). Vettä sateli vähän väliä eikä salaojitus hommista meinannut tulla yhtikäs mittään. Noh, talon pielet on nyt saatu kauttaaltaan auki (kuistia lukuunottamatta) ja pahimmat vauriot sokkelista täyteltyä.

Poistoputkelle ojaa kaivettaessa löydettiin myös talolle tulevat vesi- ja viemärilinjat. Onneksi osattiin arvailla missä ne menee niin tiedettiin varoa.

Kassunkin uskaltautui tutustumaan kaivuriin, tunnin haukkumisen jälkeen tosin.

Pottukellarin oviaukko tukittiin harkoilla ja valulla. Ikkunakin on jo olemassa ja odottelee asennusta. Samoten tuo ovi vaihtuu uuteen jahka ehitään. Oviaukkoa joutuu inansa isontaan pystysuunnassa jotta uus ovi mahtuu. Patolevyäkin on jo päästy asenteleen.

Kylppäriin tuli oviasennettua. Saa rauhassa olla nyt täysistunnolla aamulehden kanssa...

Ammeen etulevy tuli lätkäistyä paikoilleen. Oli muuten ärsyttävän pieniä jousia joilla se ripusteltiin ammeeseen kiinni ja paikat johon ne piti laittaa oli vielä ärsyttävämpiä. Amme on nyt kuitenkin kasassa, sähköistetty ja koeponnistettu pariinkin kertaan. Mallihan on Victory Spa:n curacao (tai jotain sinne päin),mitat 145cmx145cm.
Vaikka alkuun olin koko kapistusta vastaan niin kyllä nyt täytyy niellä hatullinen p*skaa ja myöntää, että onhan tuo aika loistovekotin. Varsinkin nyt kun saunakin on pois käytöstä. Vinkiksi kaikille niille jotka aikovat poreammeen hommata, niin harkitkaa tarkaan minkälaisen haluatte, hinnathan lähtevät ~800€ ylös päin. hintoihin vaikuttaa valmistajan nimen lisäksi, runkorakenteet, suuttimien lukumäärät, hieronta ominaisuudet ym härpäkkeet.
Tossa meiän mallissa on sekä ilma- että vesihieronta, joista jälkimmäinen ehdottomasti parempi. Lisäksi löytyy kuivatustoiminto jolla amme puhaltelee putkistonsa kuivaksi käytön jälkeen ja näin ollen ehkäisee pöpöjen pariutumisaikeita. Pois jätettiin kovasti kaikkien myyjien suosittelema vedenlämmitin (luokkaa 500€) ja hyvä niin. Molemmilla testi kerroilla on lutrattu ammeessa yli tunti ja veden lämpö on laskenut tuona aikana yhden asteen. Siitä voipi myyjät mietiskellä myyntiargumenttinsä uusiks... HAH!

Pitkän ettiskelyn jälkeen löyty sopivan kokoinen pyöreä peili Bauhaussista. Riksun siskolle tässä nyt sitten malliksi kuinka se sinne tuli (Sitä kun kovasti tuossa taannoin mietitytti miten päin se seinälle tulee... =). Valotkin on saatu jo pelaamaan.

Sähkökalusteiksi kylppäriin (ja todennäköisesti myös muuallekin) valittiin Strömforssin artic decor sarja. Näitten värien kaa mentiin hieman kaverin kanssa sekasin tosin. Päällysmuovien piti olla ne mustan väriset antrasiitit, mutta onnistuttiinkin hommaan nämä kuvassa näkyvät "metalli" nimikkeellä kulkevat. No ei hätiä uudet pinnat on tilattu ja noi muovit saa kädenkäänteessä vaihdettua. Päästään ainakin sitten vertaileen kumman väriset on paremmat.

Keittiön kattoon saatiin vedettyä loput putkitukset sähköille ja siihen päälle rykästiin koolaukset paneleita varten. Mukavaa hommaa heilutella Sencoo ylöspäin... eipä tarvi käydä missään v*tun podipumpeissa ainakaan =)

Olkkarin seinistä ei puutu enään ku pari pienenpientä kyprokin (tai oikeestaan knauffin) palasta. Makuuhuoneen puolellekin saatiin jo muutama lisälämmöneristelevykin lätkästyä.

Otetaas tähän loppuun pieni kevennys raksa-arkistoista... Löytyipä tuossa taannoin mökiltä kaappeja siivoillessa astetta rankempi remppapaita.

Tää päällä kun käy kaupassa niin kyllä katseet kääntyy... Sen enempää asiaan kommentoimatta tai pohtimatta, mutta kääntyy kumminski =)

Kesän jatkoo niille onnellisille jotka lomalla vielä möllöttävät... Toivottavasti ees nahkanne poltatte kjeh kjeh!

Ja kiitokset kaikille jota tässä loman aikana kävivät auttelemassa, ja ne jotka eivät tuntekoot syvän pistoksen lihassaan...

Valoa tunnelin päässä?

Toivo ehkä elää sittenkin. Että tästä suosta vielä noustaan... pieni valon häivähdys paremman elämän laadusta on saatu, ei ehkä niin salaman kirkkaana, mutta tässä vaiheessa käy hieman himmeempikin tuikku. Viikko lomaa on nyt lusittu ja katotaas mitä on saatu aikaan.
"Loman" alkajaisiksihan nautittiin "remonttivapaa" viikonloppu muuttotalkoissa (Mitä nyt pientä pintarassia olohuoneelle, kahelle makkarille ja keittiölle siinä tavaroiden kannon yhteydessä :)
No maanantai aamusta päästiin tosiaan jo kauan odotettuun pannuremonttiin...

So long bastard, kohta oot vain ei niin kaunis muisto kylmistä suihkuista....


Tosta reiästä pitäs tulla... pakko tulla kun on se siitä mennytkin.


Tiukka hyvä, muttei väljän voittanutta...

Tulee tulee, kaikki tottelee LIHAA!



Ja saatiihan se lopujen lopuksi aikas helpolla kahteen mieheen putkarin kanssa ulos sieltä.


Siihen sen uuden sitten pitäs asettua. Sopii jälleen kerran toivoo, että mittaukset pitää paikkansa.

Ja pitäähän ne kun INSINÖÖRI mittaa =) On se vaan niin kaunista, niin kaunista... niisk.
Joop pannu saatiin paikoilleen ja kytkettyä. Tiistaina kävi poltinhuoltaja rassaamassa minkäs muunkaan ku polttimen ja sääti sen kohilleen.
Oli muuten juhlava tunne käydä suihkussa kun tuli kokoajan lämmintä vettä. Ja tiskivedetkin saa nyt laskettua kerralla... Vittu että sitä osaa olla pienestä nykyään iloinen!
Ja kyllä, saatiin samalla myös uusi kylppäri käyttöön, eli ihan oikea vessa ja lavuaari ym... poreammeesta uupuu enää vaan sähköt (joo tiedetään, kuullostaa pahalta, mut niin se vaan on:)
Tämä siis tiistai iltaan mennessä, joten oli pienen "juhlan paikka", eli pari olutta ja vottupaukkua liikaa ja...


...Perkele ku se kännykän herätys ei taaskaan toiminu. Ilkee herätä 7:50 aamulla raktorin roksutukseen pihalla.
Ei muutaku harmaat päälle ja ulos. Olo oli mitä mainioin, jos vaan olis saanu ihmetellä sitä sängyssä. Mutta ei auttanu ku oli sovittu " pieniä" perkaushommia tohon talon pieleen.
Salaojitus projekti käytiin heti pannun vaihdon jälkeen. Tälleen jälkeen päin aatellen, kävi tuuri ettei siinä pannun vaihdossa tullu mitään suurempia muttia matkaan, olis muuten voinu olla aika kusiset paikat.


Perkaus aloitettiin ns. tien puolen seinustalta jolla se kellarikin sijaitsi. Ihan mielenkiinnolla seurailin kuinka ne betonit sieltä lähtee. Ja lähtihän ne. Tosin nyt joutuu hieman paikkaileen niiden jälkiä, mutteipä tarvinnu käsinkään piikata. Tossa yllä olevassa kuvassa siirtyy alaoven portaat. Voin kertoa, että kuvaa ottaessa syke oli karvan yli kaks sataa... jos toi murikka olis tosta livenny, niin se olis ollut aaaaaikas pitkällä sisätiloissa. Yhtäpuuta koko limppu meinaan. Onneks ei livenny.


Tosta pienemmästä räppänästä oli kulku sinne perunakellariin. Enää ko kellarista on vaan muisto.
Täytyypi räpsiä parempia kuvia ulkoo ja jatkaa sitten stooria. Elikkäs sitä kesän jatkoo vaan kaikille, ja muistakaahan kommentoida yhtä ahkerasti kuin tähänkin asti. Niitä on niin mukava lueskella iltaisin kun ei oikein muutakaan tekemistä ole...

... kaikille pesää, edelleen.