Viime syksyllä tehtyä...

Niin siis viime kesän lopulla / alku syksystä alettiin perkaamaan tuota kuistia uusiksi. Tiedossa oli heti alkuun kivijalan uusiksi tekeminen koska vanha oli enemmän ja vähemmän palasina joten sen päälle rakentaminen olisi ollut aivan turhaa, joten ei muuta kun lattia poikkes ja seinät auki...



Ja sieltähän löytyikin mukavaa lapioitavaa kuohkeaa multamaata... joo ekat 30cm...





Loput n. metrin verran olikin sitten kivikovaa kuivaa savea jota hikoiltiin lapionkärjellinen kerrallaan ulos aika tovi. No onneksi ei tarvinnut yksin tuota kaikkea heitellä sentään.
Kaikkiaan tuolta kaivettiin reilu metrin verran maata pois ja pohjalle heitettiin suodatinkankaat ja sepelit, ja mitäs sitten kävikään..




Sisäpuoli kun oli sopivassa syvyydessä niin ulkopuolelta kaivurilla otettaessa koko etuseinän kivijalka heilahti sisään. Sitten alettiinkin kokolailla kiireesti viritteleen kaikenlaisia tukia ettei koko kuisti romahda kasaan.



Tuennat kun sai kunnolla kasaan niin sai valettua ulkonurkkiin anturatolpat joiden varaan uskalsi kuistin laskea ja päästiin tekeen uusi kivijalka harkoilla. Samallahan tuonne tuli heitettyä salaojaputket kiertämään kuistia ja vetästiinpä siinä yksi putki kuistin keskeltäkin varoiksi.




No siinä kuistia väkerrellessä oli myös sopivasti aikaa askarrella hieman pihoja samalla. Tulipa siinä ohimennen sutastua porttia varten hieman järeemmät tolpatkin.
Ajatuksena oli, että tehdään kerralla sellaiset että kestää (300X300 kanttiinsa tolpat 500mm:en vaakapalkin päällä ja rautaa saman verran ku itärajalla talvisodan aikaan=)



Kiirehän siinä tuli ja muotit saatiin valmiiksi valua edeltävänä yönä...




No mutta ennen lumia oli kuitenkin kuistilla uusi kivijalka, portin tolpat pystyssä ja kulkuväylät reilassa.




Talvi tuossa vierähtikin enemmän ja vähemmän ihmetellessä, mutta nyt keväällä tuli taas rykästyä hommia pikkuisen etteen päin josta kuvia seuraavassa numerossa...

Uudelle vuosikymmenelle

No niin jos sitä vihdosta viimein saisi päivitettyä tätä blogiakin taas. Tuunasin tuossa hieman ulkoasuakin kun se vanha alkoikin jo hieman tympimään. Otsikkoakin hieman siistin (painostuksesta),se ei silti tarkoita etteikö eniten siltikin vituttais kaikki...
Täytyy heti alkuun todeta, että takana oleva vuosi oli tapahtumiensa puolesta enemmän kuin rikas ja jotkut asia olisi hyvinkin voinut jäädä tapahtumatta, mutta yhtäkaikki elämäähän se vaan on ei sen enempää.
No yritetäänpä ottaa tässä nopea yhteen veto menneen vuoden tapahtumista ja listata niitä vähiä remontin suhteen edenneitä toimia sitten tarkemmin erikseen omissa osioissaan (toivottavasti hieman nopeammalla päivitystahdilla mitä edellisestä kerrasta=)

Elikkästen tammikuussa lumilingon kanssa taistellessa saatiin se viimeinen toimiva olkapää telottua siihen malliin, että eipä tarvi enää itse omin käsin selkää rapsutella lapaluitten välistä... Eipä tuo nyt sinänsä vielä remppatahtia muutaku hidasti, mutta kun siitä toivuttua tuli vielä täräytettyä kunnon kolari työkaverin kanssa laskettelu rinteessä täydestä vauhdista niin johan huilailtiinkin pidempään. Se on kumma kun satakiloo tulee reippaan ilmalennon jälkeen kyljelleen maahan ja liukuu xkymmentä metriä haukkoen henkeä niin se perkele sattuu! Siinä sitten menikin jokunen viikko kylkeä ja lonkkaa valitellen, mutta eikö jotain hyvääkin keväälle sattunut. Avautui siinä once in a life time tilaisuus lähteä Ranskaan Chamonixiin alpeille laskeen viikoks, ja sinne mentiin.

Kuva on aguile du midin huipulta jota korkeammalle ei koneilla ainakaan länsieuroopassa pääse (rontti 3800m). Voin tääläin jälkeenpäin kertoa kokemuksesta että kyseiseen paikkaan ei kannata mennä krapulassa. Varmaankin johtu ohuesta ilmanalasta että meinas taju lähteä vartin pällistelyn jälkeen =)

No reissusta palattiin ja paluu arkeen koitti ja kevät teki tuloaan. Keskikerrokseen päästiin tosiaan asumaan virallisesti ja oi sitä autuutta kun lähes kaikki elämiseen liittyvät toiminnot löytyivät samasta kerroksesta. Lähes kaikki siinä mielessä, että pyykkikoneet jäi vielä kellariin, mutta sehän ei oikeastaan ole niinkään mun murhe, muuta kuin silloin harvoin kun saan luvan ja valtuuden k.o. toimia hoitaa =)

Kyökki on edelleen kaikkia ärsyttäviä pikku nysväilylistoituksia vaille...


Olohuone on lan-verkkopiuhoja vaille valmis...


Makuuhuone on tv:n antennipiuhoituksia vaille valmis.

Keväästä alettiinkin jo valmistelemaan pihatöitä kaatamalla hieman ylipitkäksi päässyt pihaa varjostava kuusiaita.

Muutama kuusi jäi vielä tallin kulmalle pystyyn keväällä, koska silloin pihaa halkoi vielä ilmassa olevat sähköjohdot. Nyt ne on kuitenkin saatu kuopattua ja loputkin kuuset saavat kyytiä viimeistään tulevana keväänä.
Kuusien lisäksi kyytiä sai ikivanha orapihlaja-aita joka tonttia kiersi tien puolella.

Tilalle istuteltiin kuutisenkymmentä tuijan tainta ensalkuun. Katsotaan miten noi lähtee tuosta elään ja mietitään sitten miten portin kunlmalta jatketaan...
Rakas anoppini pelkäsi varmaankin, että täällä on hommat loppumassa ja keksi hommata meille leikkimökin. Alun perin sen piti tulla osina / elementteinä jolloin sen olisi voinut lykätä pressujen alle odottelemaan, mutta mun tuurilla se tietysti tuli kokonaisena, joten pitihän sitä nyt sitten alkaa tuunaamaan säänkestäväksi kun ilman katemateriaalia ja pintakäsittelyjä tuli. Yllättävän paljon saa aikaa kuluun tuommoisen pienen torpan kanssakin, mutta tulipahan tehtyä (ja lisätilahan ei koskaan ole pahitteeksi=)


Siinä alkoi olla sitten jo kesä puolessa välissä ja emännällä laskettuaika lähestymässä kun uskollinen ystävämme Kasper koira sairastui äkillisesti ja parin viikon taistelun jälkeen nukkui pois juhannuksena.

No tuostakun ei kunnolla oltu vielä kerennyt tokeneenkaan niin Leevi poikamme päätti putkahtaa maailmaan tarkalleen laskettunapäivänä 22.6 klo 22.22 =)

Tällä kokoonpanolla mennään siis tällähetkellä, tosin uutta karvakorvaa ollaan jo ettiskelemässä...

Siinä sitten vierähtikin tovi maailman menoa ihmetellessä ja syksyllä tuli innostuttua kuistin perkaamisesta, joka sitten laajeni mukavasti pihojen tekemiseen ja sähkönsyötön uusimiseen. Se onkin sen verran pitkä stoori, että palataan siihen omassa osiossaan, mutta tässä nyt pientä esimakua...

Näissä puuhissa sitä on siis vuosi vierähtänyt. Koitan päivitellä paremmin kuvia tekemisistä kunhan tässä nyt saan kuvat ojennukseen koneella... Ja sitten mennään lykkään puita pesään...

Paluuta arkeen

Jooh tulipas siinä oltua viime viikko ihan kirjaimellisesti korkeanpaikanleirillä Ylläksellä. Reissu meni hyvin vaikkakin säidenhaltija oli päättänyt olla tänävuonna suosimatta. Maanantai oli oikeastaan ainoa päivä kun mäessä näki jotain, muuten oli nyppylä niin sumussa (siis se rinne) ettei ollu mitään järkeä mennä mäkeen. Noh parina päivänä Ylläksellä ja kerran kävästiin testaan myös Levin rinteet, saatinhan ainakin kausi avattua. Muuten aika kului pitkälti nestetasapainon hakemisessa... =)

Ohessa muutama näppäsy kännyllä maanantailta ylläksen huipulta ja mökin pihasta,










Tuli siinä perjantai ehtoona myös testattua hontan maastoajo-ominaisuuksia (joita ei löytynyt alkuunkaan). Aurakuski oli mukavasti siipassut mökkitien yli leveäksi ja kuinkas siinä vastaan tulijaa väistäessä sitten kävikään...



Sinnehän se perkele otti ja uppos, ja pohjasta kii tietenkin. No onneks saatiin apuja läheisiltä lomailijoilta ja tunnin äherryksen jälkeen saatiin horatsu taas kovalle maalle. Erityisen lämpimän kiitoksen vois lähettää sille taksikuskille joka pysähtymättä sujahti ohi vaikka hyvin näki mikä oli tilanne. Siinä vaiheessa ei ollut edes kukaan vielä auttamassa.

Sunnuntai ehtoona kymmenen jälkeen palailtiinkin kotosalle ja voi kuinka kivaa kun loman aikana oli tipauttanu parikytäsenttiä lunta tonttiin. Onneks naapurin setä oli ollut niin mukava, että oli auraillu väylää pihaan sen verran ettei yöllä tarvinnut alkaa lumia luomaan.
Maanantaiaamun töihin lähtö alkoikin sitten iloisella lumiharjajumpalla kakkosauton ympärillä...


Töitten jälkeen pitikin sitten alkaa viritteleen Viimetalvena hommattua Huksvarnan lumilinkoa talvi terään. Tietenkin se oli pressutallissa kesäteloilla kaiken romun ympäröimänä ja tovin puljailun jälkeen sain sen sieltä sentään ulos. Noo siinä laiskana miehenä aattelin, että vetäsempä sen käsin käyntiin niin ei tarvi vetää roikkaa tallilta (20-30m) (koneessa kun on laatu vehkeenä myös sähkökäynnistys). No ei muutaku nykimään, mutta ei lupaa. Kunnon rykäsy kahella kädellä, pieni liukastuminen samalla, mielenkiintoinen ääni olkapäästä ja VITUNMOINEN kipu heti perään... Notta sillee. Joku s-tanan supraattuspinaattus jänne revähti ja saattaa kuulemma kiukutella viikkoja, jopa yli kesän. Älyttömän hienoo.
No kun kipu helpotti niin valaistuksen kokeneena vedin sitten sen roikan lingolle ja pyörittelin sähköllä käyntiin. Vaan kun mylly saatiin käyntiin niin totesin että wtf, miks ei lumi lennä? Viime talvena k.o. aparaatti lakkas linkoomasta parin käyttökerran jälkeen ja syyksi paljastui sillon viallinen hihnapyörä (joka oli haljennu kahtia hitsauksestaan). Tuolloin korjaus hoitui tietty takuutyönä ja kun viime talvi oli mitä oli niin eihän vekotinta sitten tietty enää tarvittukkaan. No ajelimpa sitten vehkeen tallille valojen alle ja eikun purkamaan. Tällä kertaa syöttöruuvin hihna oli hypänny paikoiltaan ja juntannut ittensä joka vitun pyörän ja rungon osan väliin mihin vaan ikinä oli mahtunu. Olihan se taas mieltä ylentävää kun tunnin hommaan saa kuluun koko illan ja boonukseksi saa vielä kipeen olkapään.

Liesikin tuli huollosta. Lätkäsin sen paikoilleen ja testasin että toimii. Kysymys kuuluukin, että kuinka kauan...
Hieno paluu siis lomilta. En meinaa maltaa odottaa mitä kivaa viikonloppu tuo tullessaan kun pitäs taas yrittää räpistellä tota tönöö eteenpäin. Sen tiän, että vituttaa jo etukäteen =)

eteenpäin vaikka väkisin

Jees liesi on maannut huollossa kohta pari viikkoo, ei tietoa koska tulee. Eipä tota kohta enää osaa kaivatakkaan, kai sitä vois viritellä ulos avotulikeittiön, sen ei ainakaan pitäs hajota ihan herkästi... Ei sitten kerinnyt tuosta edellisestä flunssasta edes selvitä kun uusi jo jysähti päälle. Oli aikas miellyttävää hommaa noitten lattialistojen vetäminen makkariin kun pää tuntui poksahtavan hetkellä minä hyvänsä. oli tippa nokassa tai ei niin makkarikin on nyt saatu muutamaa pientä (mutta sitäkin vittumaisempaa)pätkää lukuun ottamatta listoitettua.


Kulmaan ikkunoitten väliin pitäs askarrella kulmalistaa kunhan kerkee ja innostusta taas riittää.

Nyt oliskin aika avata uusi interaktiivinen osio blogissa. Tuon takan reunusten laatoitus tuottaa hieman päänvaivaa ja nyt olis lukija kunnalla mahkut päästä vaikuttamaan asioihin. Hommassa on kaks vaihtoehtoa (ja muillekin ollaan avoimia, kunhan ne liittyy asiaan jotenkin=) ja arvatenkin voit kantaa kortesi kekoon kertomalla mielipiteesi kumpi on parempi. Äänestystulosta ei tietenkään luvata noudattaa sillä hallitus määrää loppupeleissä kaiken. Ihan kaiken.
Vaihtari A:
Reunat kierretään samalla laatalla kuin takka on päällystetty ja luukun eteen laminaatille lätkästään musta lasi.

Ja se toinen vaihtis:



reunat kierretään mustalla, kiiltävällä marmorilla, ja se lasi lätkästään silti.

Ei sitten muutaku reippaasti äänestämään tuonne kommenti osastolle. Vain äänestämällä voit valittaa vai oliko se vaikuttaa...

sain vihdosta viimein hommattua spotit tuonne olkkarin kattoonkin.


Muillekin saneeraajille vinkiksi jos tarvii matalan upotussyvyyden ja pienenlämpenemisen spotteja niin Megamanin planex malli on juuri siihen passeli. 9w loisteputki ei paljoo lämpene ja upotus vaan 32mm. Halkaisija tosin on isompi kun normi spoteilla (aukko oli 90mm). Asennellaan noitakin sitten kun keretään.

Tuosta hyvän tuurin jatkumosta sen verran, että kävin tuossa keittiökalusteiden toimittajalta hakemassa pari vedintä jotka päätettiin vaihtaa toisen kokoisiin esteettisistä syistä, niin eikös koton sitten huomaa, että niistä kahdestakin voi viellä toinen olla viallinen. Oikeesti, mikähän helvetin kirous tän projektin päälle on manattu. Ja miks, ja ennen kaikkea kuka. Taidanpa lähteä etsiskelemään jotain shamaania joka tietäis kysymyksiin vastauksen...

Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa...

Ja seuraavat kaksi kuvaa, kertonevat hyvinkin paljon V-mittarin neulan asennosta (ja pienenä vinkkinä, nyt ei siis ole kyseessä volttimittari. Nehän on digitaalisiakin nykyään:)





No niinhän siinä sitten kävi, että parin käyttökerran jälkeen uusi hieno AEG:n induktioliesitaso otti ja lakkas toimimasta. Täytyy myöntää, että hieman "harmitti" kun joutu hakemaan luottopelin, avecin muutaman kympin maksaneen keittolevyn takasin käyttöön. Mitä tästä opimme? Nykypäivänä ei edes hinta ole laadun tae. Ihan innolla odotan mikä seuraavaksi kilahtaa... jokin kone vai oma pää. =)
No täytynee vissiin jättää varastoon kaikki vanhat kodinkoneet ja muut puretut vempeleet, ihan vaan siltä varalta, että noi uudet ei pelaa.

Ikean reissukin tuli tehtyä ja kaapin ovet saatiin vaihdettua sopivamman kokoisiksi. Oli aikas mielenkiintoiset kelit vetää jarrutonta peräkärryä (=kesärenkaat alla) tuolla liukkailla teillä. Motarilla ei sen ihmeemmin liukastellut, mutta noi liittymät ja rampi varsinkin kehäkolmoselle mentäessä oli aikas liposat. Sai ainakin hienosti tilaa ja perässä roikkujatkin jätti mukavan välin kun kärry käväs yhestä rampista tullessa hieman rinnakkaisella kaistalla (poikittain=).





Aikas pieninä palasina oli noi kaapin ovet, mutta tulipahan kasailtua. Tovi siinä kyllä vierähtikin.
Listojakin on jonkin verran saatu naulailtua seiniin.




Viikonlopun suunnitelmissa oliskin saada makuuhuone listoitettua ja sitten saiskin alkaa veteleen sähköjä sinne tänne.
-Valoa kansalle joka pimeydessä vaeltaa-

Pientä murhetta vaihteeks

On se kumma miten voi tämmönen rakennusprojekti vastustaa joka asiassa. Josko enää ei oo kun pikkunäperreltävää loputon lista jäljellä niin pitääkö perkele niissäkin hommissa aina tulla jotain ongelmia vastaa.
Alunperin piti vanha mikro säästää kun ei siinä mitään vikaakaan ole, paitsi että se oli sitten sentin liian leveä tuohon sille tarkoitettuun aukkoseen. No tästähän selvittiin tietysti rahalla ja pienellä vaivalla hakemalla uusi koloseen sopiva kapistus tilalle. Enää on onkkelma mihin helvettiin tuon vanhan tunkis, kun ei viittis ehjää roskiinkaan heittää ja tallissakin on jo yksi vanha, mutta toimiva odottamassa loppusijoitustaan. Noh täytyy vissiin kattoo myytinmurtajilta vähän ideoita mitä noilla vois kokeilla=)



Paskamaisempi homma tuli noiden makkarin vaatekaappien kanssa eteen.

Rungot saatiin hienosti kasaan ja eteen piti vielä lätkäistä liukuovet. Vaan eipäs lätkästy kun paketin auki saatuani lukasin ohjekirjasta notta kolmen meetrin ovet. Ja rungothan on 2 metriä. Tästä aiheutuukin jo hieman isompi vaiva ja jumalaton kärsimys varsinkin tekstiä tikkaavalle osapuolelle, sillä nuitten ovirunkojen, tai mitä saatatan palasia nyt sitten onkaan, vaihto tietää piinaavaa ja tuskaista reissua helvettiin nimeltä Ikea... Jokainen mies, joka kyseiseen luolaan on onnistuttu väkipakolla, vääryydellä tai juonittelemalla raahaamaan tietää kuinka tuskaisa reissu on edessä... Ja kun tuo pakettikin on niin perkeleen iso, joutuu sen vielä raahaamaan kärryllä sinne, eli voi sitä autuasta onnen tunnetta kun saa jurnuttaa motaria kaheksaakymppiä.
...
Aikani tuossa ihmettelin miksi uuden astiapesukoneen alakori ei meinaa kulkea kunnolla. Vähän väliä se tipahti pois uriltaan ja oli sitten venkuralla koneessa. Noh asiaa tutkittuani huomasin takakulmasta puuttuvan pyörän. Mamma siinä soitteli valtuutetulle huoltoliikkeelle, josta ystävällinen huoltomulkero ilmoitti nasevasti, että ei mee takuisiin kun on yli kaksi viikkoa ostosta, ei kuulemma voi mitenkään todistaa koska laite on otettu käyttöön. Ja s***tana mullehan ei v***illa, aikani keräsin kiukkua ja soitin suoraan maahantuojalle valmiina annattamaan muutaman kuukauden tuskan, ahdistuksen ja väsymyksen tälle raukkaparalle joka sattuu puheluun vastaamaan. No eipä siinä päässyt paljon tunteita purkamaan kun kaveri totes samantien, että ettii pyörän ja lykkää sen postiin. Hyvää palvelua maahantuojalta, huoltoliikkeessä tuskin tulen enää asioimaan...

noh on tuossa muutama ikkuna saanut smyygit kylkiinsä ja odottelee peitelistoja.



Makkarin lattialla odottelee kasa listoja joita pitäs alkaa tänään naputteleen seinille, samallahan voi omaan nuppiin naputella olutta ja huomenna ihmetellä mikä siellä nupin sisällä vieläkin naputtelee....

- Hyviä uusia vuosia lukijakunnalle, muistakaahan ensi vuonnakin kommentoida yhtä ahkerasti =)