perjantai 26. syyskuuta 2008

Kiirus tulee

Syssy tuntuu kohta vierähtävän talveks ja talon pielet olis kiva saada sitä ennen peittoon. Ainoo onkkelma tuntuu vaan olevan tuo kello tai oikeastaan siinä olevien tuntien vähyys yhdistettynä päivätyöhön (joka ikävästi haittaa harrastustoimintaa) ja valosan ajan lyheneminen. Noista saakin mukavan yhtälön johon vielä tempastaan satunnaistekijäksi monsuunisateet (jotka onneksi nyt ovat olleet kiusaamassa jotain muuta rakentaja rassukkaa). Eli tiivistettynä aikas hoppua pitää.
No muurailut on saatu valmiiks sentään (poislukien pari ikkunaa mitkä pitäs viä vetää umpeen=)



Valokaivoihin tuli lopulta toiseen pari kerrosta ja toiseen kolme. Tuossa jälkimmäisessä kuvassa ämpärin vieressä oleva akkuna toissa ehtoona umpeen, kuvia jälempänä.


Kellarin oven edustalle synty lopulta tuon näköinen seinämä. Palttiarallaa 1,6m korkee. Rappuset taitaa siirtyä ensi kesän projektiksi...

Eilen lätkästiin kummisedän kanssa patolevyt noihin muurauksiin. Enää puuttuu stryroksit ja sit pääsis täytteleen monttua.

Tässäpä hieman vinkkiä niille sankareille jotka suunnittelevat peittävänsä kellarikerroksen ikkunoita maanalle. Kuten kuvasta huomaa niin puukarmit, vaikka olisivat kuinka pellin paloilla suojattuna, ei tykkää olla maan alla. Alaosat karmista olivat täysin maatuneet...

Noh karmien lahoaminen oli teitty pitänyt mukavasti kosteutta myös sokkelissa joten harkkoja muuratessa sai kuran kanssa kikkailla urakalla. Ikkuna on alakertaan vievissä rappusissa ja tullaan nostamaan ylemmäksi joskus tulevaisuudessa. Tämän vuoksi aukko vedettiin umpeen.

Joo josko tässä ei muutenkaan ole töiden ja taloharrastusten suhteen kiiruita niin armeliaasti suomen puolustusvaivatkin muisti käskyllä kertausharjoituksiin. Täytyy huomen aamulla viiden maissa lähtee nykiin kohti kuopijota. Viikon reissu...

"...ollos huoleton, poikas valveil on"

torstai 11. syyskuuta 2008

Jotain pientä edistystä

Mukavan kuiva ajanjakso takana ja talon pielet edelleen auki... Eikös tuon vuosittaisen sademäärän pitäs jonkin tilaston mukaan olla aikalailla vakio? Ainakin tuntuu, että meidän talon kohdalla tehdään tilastopoikkeamaa ja vahvasti. Ilmeisesti joku v***n monsuuni on pesiytynyt meittin tilusten ylle, koska sateella ei tunnu olevan loppua.
Noh ainakun on kuivaa ja vapaata sattunut olemaan yhtäaikaa, on yritetty rypistellä noita valuja tonne kellarikerroksen ikkunoitten alle ja oven eteen. Elikkäs parille akkunalle joudutaan tekeen valokaivot koska muuten ne hautautuis osittain maan alle. Ja tästä onkin jo todisteita, että puunrunkoinen ikkuna ei tykkää olla maan sisässä =)

Oven eteen tulee valun päälle L-kirjaimen muotoinen harkkoseinä ja raput ylös seinän vierustaa pitkin. Valuun meni palttiarallaa viitisen sataa litraa betonia... Suosittelen betonimyllyä ja 1000kg:n suursäkkejä kaikille vastaavaa harkitseville.

Hyvä tuli....ainakin riittävän hyvä.

Tässä pihan puolen valokaivon pohjaa. Vanhat ikkunat oli peitetty pellillä ja haudattu maahan. Karmin alaosasta ei paljoo ole enää jäljellä. Ja tämähän on se parhaiten säilynyt yksilö, viereisen akkunan alapuu oli lahonnut ja maatunut täysin. Noi kaivon kannet tuli väkästeltyä itte 6mm alumiinilevystä kun ei kaupasta sopivia löytyny. Kaiken lisäks tuli maksamaan murto-osan siitä mitä kaupan vaihtoehdot oli (Jos ei työlle laske hintaa. Ja kukas niitä harrastetunneista laskee?).



Eilen ehtoolla tuli huitastua valujen päälle ekat kerrokset harkkoja. Täytynee varmaan tänään päivän valolla käydä tarkastaan tuon oven eteen tehdyn suoruus, kun tuossa puolikympin aikaan ehtoolla oli jo aikas hämärää... Viimeset kivet joutu pisteleen taskulampun kanssa kun ei malttanut keskenkään jättää... Ikkunoille tulee vielä toiset kerrokset ja tuohon oven eteen varmaan 5-6.

Miimullekin tuli hommattua hiekkalaatikko joka pitkällisen pyörittelyn ja pohdinnan jälkeen saatiin sijoitettua "väliaikaisesti" koira-aitauksen viereen. Alkuun tyttöö hieman kummastutti mihin ihmeeseen se äiti mut nyt istutti...

Ilmeestä päätellen hiekka ei ole hyvää. Ne jotka epäilee voi itte kokeilla. Itse tyydyn silti Miimun päätökseen.