Täytyy heti alkuun todeta, että takana oleva vuosi oli tapahtumiensa puolesta enemmän kuin rikas ja jotkut asia olisi hyvinkin voinut jäädä tapahtumatta, mutta yhtäkaikki elämäähän se vaan on ei sen enempää.
No yritetäänpä ottaa tässä nopea yhteen veto menneen vuoden tapahtumista ja listata niitä vähiä remontin suhteen edenneitä toimia sitten tarkemmin erikseen omissa osioissaan (toivottavasti hieman nopeammalla päivitystahdilla mitä edellisestä kerrasta=)
Elikkästen tammikuussa lumilingon kanssa taistellessa saatiin se viimeinen toimiva olkapää telottua siihen malliin, että eipä tarvi enää itse omin käsin selkää rapsutella lapaluitten välistä... Eipä tuo nyt sinänsä vielä remppatahtia muutaku hidasti, mutta kun siitä toivuttua tuli vielä täräytettyä kunnon kolari työkaverin kanssa laskettelu rinteessä täydestä vauhdista niin johan huilailtiinkin pidempään. Se on kumma kun satakiloo tulee reippaan ilmalennon jälkeen kyljelleen maahan ja liukuu xkymmentä metriä haukkoen henkeä niin se perkele sattuu! Siinä sitten menikin jokunen viikko kylkeä ja lonkkaa valitellen, mutta eikö jotain hyvääkin keväälle sattunut. Avautui siinä once in a life time tilaisuus lähteä Ranskaan Chamonixiin alpeille laskeen viikoks, ja sinne mentiin.
No reissusta palattiin ja paluu arkeen koitti ja kevät teki tuloaan. Keskikerrokseen päästiin tosiaan asumaan virallisesti ja oi sitä autuutta kun lähes kaikki elämiseen liittyvät toiminnot löytyivät samasta kerroksesta. Lähes kaikki siinä mielessä, että pyykkikoneet jäi vielä kellariin, mutta sehän ei oikeastaan ole niinkään mun murhe, muuta kuin silloin harvoin kun saan luvan ja valtuuden k.o. toimia hoitaa =)
Keväästä alettiinkin jo valmistelemaan pihatöitä kaatamalla hieman ylipitkäksi päässyt pihaa varjostava kuusiaita.
Kuusien lisäksi kyytiä sai ikivanha orapihlaja-aita joka tonttia kiersi tien puolella.


Rakas anoppini pelkäsi varmaankin, että täällä on hommat loppumassa ja keksi hommata meille leikkimökin. Alun perin sen piti tulla osina / elementteinä jolloin sen olisi voinut lykätä pressujen alle odottelemaan, mutta mun tuurilla se tietysti tuli kokonaisena, joten pitihän sitä nyt sitten alkaa tuunaamaan säänkestäväksi kun ilman katemateriaalia ja pintakäsittelyjä tuli. Yllättävän paljon saa aikaa kuluun tuommoisen pienen torpan kanssakin, mutta tulipahan tehtyä (ja lisätilahan ei koskaan ole pahitteeksi=)
Siinä alkoi olla sitten jo kesä puolessa välissä ja emännällä laskettuaika lähestymässä kun uskollinen ystävämme Kasper koira sairastui äkillisesti ja parin viikon taistelun jälkeen nukkui pois juhannuksena.
Siinä sitten vierähtikin tovi maailman menoa ihmetellessä ja syksyllä tuli innostuttua kuistin perkaamisesta, joka sitten laajeni mukavasti pihojen tekemiseen ja sähkönsyötön uusimiseen. Se onkin sen verran pitkä stoori, että palataan siihen omassa osiossaan, mutta tässä nyt pientä esimakua...