keskiviikko 8. elokuuta 2012

Vähän vielä menneitä

No eipäs vielä tykitellä sittenkään vaan kerrataan menneitä vuosia edelleen ja katotaan mitä tuollain naapureille ja muille tielläliikkujille näkyvää on saatu tehtyä...
Pihathan oli päässy aika pahasti puskittuun ja nurmet turpeelle ja niin sanotulle alapihalle ei oikein ollut muulla kun viikatteella ja vesurilla asiaa jos sieltä meinas jotain niittää... eli tästä lähdettiin.










Siinä neliöitä laskiessa ja vaihtoehtoja pohtiessa tuli aikas nopeasti siihen lopputulokseen, että sen puutarhajyrsimen pinnan tasaamiseen ja siirtonurmikon pintojen tekemiseen voi suosista unohtaa ihan vaan sen takia, että tuota pintaa oli kuitenkin rontti 2000m2 eli parin nyky ok-talontontin verran... Joten vähän isompaa lapioo tarvittiin kaapiin pintoja tasaiseksi.


No rakkorilla kuokittiin kannot ja nyppylät tasasiksi ja leviteltiin perkeleen monta kuutioo multaa pintaan joka sitten käsi pelissä rautaharavalla tasoiteltiin. Nurmikon siementä leviteltiin ja lisää harvoitiin ja betonijyrällä tasoiteltiin. Ne täytettävät markettijyrät voitte sitten heti suosista unohtaa jos oikeesti haluatte jotain käsipelissä jyrätä. Niillä ei nyt vaan oikeesti tee hevonvittua! Ja joo oon kokeillu, että ei tartte jupista eikä mukista =)
No mutta tältä se sitten sen jumpan jälkeen näytti.





Tuossa vähän vilahtikin yhdessä kuvassa pikkusen kukkapenkistä mikä tuli samalla tehtyä rouvalle. Mä kun tykkään siitä että kaikki mikä on yliajettavissa leikkurilla niin se ajetaan, eli jos jotain kukkia istutetaan niin ne täytyy suojata jollain minkä yli/läpi ei tolla huskun rakkorilla pääse.


Ja jotta ne tolpat pysyis ees suunnilleen suorassa edes yhden talven yli tässä savihelvetissä niin tuuppasin tuommoiset pienet tukiraudat maahan (70cm) ja hitsasin niistä reevat noihin laudoituksen runkotolppiin.



No hyvin se on tossa pari talvea talvehtinut, eikä ole paljon elellyt. Mitäs muuta? Niin sitä muksujen / isännän ulkomajoitusta tuli tuunattua hiekkalaatikolla.




Ja tontin alarajalle tehtiin tulevaisuutta varten pieni alue marjapuskia yms istutuksia varten... ihan niinku niitä ei jo tarpeeksi olisikaan... Ei vais, tarkoitus olisi saada tuolta etupihalta hävitettyä noi marjapensaat, jotka on jo, vaikkakin hyvin marjaisia, niin aikas vanhoja ja puumaisia. Ja kun ei sitä punastaviinimarjaa nyt oikeesti tarvii niin paljon kun sitä tällähetkellä tulee, niin voi vähän ehkä tulevaisuudessa pienentää tuota kasvimaata. Niin ja onhan tuossa kuvassa muuten uusi pihavahtikin kakarana. 


Sittenhän noita ulkokuoriakin tosiaan alettiin uusiin ja se tosiaan annettiin täysin ulkopuolisen toimijan työksi ihan vaan sen takia, että se on yksin helvetin vaikea homma tehdä. No mutta tutulle kuitenkin ja tosiaan se kuistin katto tehtiin yhteistyössä. Ongelmanahan oli talvisin ollut kuistin aumakaton kanssa se, että se tipautti aina suojasäällä kaikki lumet katolta suoraan oven eteen jolloin sen avaaminen hivenen vaikeutui riippuen sen lumen määrästä, mutta joka kerta sitä tuli sen verran, että jakso manata kyseisen katon suunnittelijan syvimpään helvettiin. No ei siinä mitään muuta kuin katto auki ja uusi päälle ja sitten siirryinkin itse katsomon puolelle seuraileen sivusta kun ammattilaiset (Pirkanmaan Boxin pojat) tekivät uuden julkisivuverhoilun.







Julkisivun uusiminen toteutettiin pikkuhiljaan säiden salliessa talven yli ja viimeistelyt keväällä 2011. Saman vuoden kesällä tuli myös aidattua piha ympäriinsä, jotta voi uusi pihavahti ja mukelot kirmata ympäriinsä.







Tältä se näytti heinäkuun alussa armon vuonna 2012. Viimeisessä kuvassa talon seinustalla on nippu vesivanerilevyjä, jotka purettiin kellarin lattiasta.
Jätetääs näihin kuviin ja tunnelmiin kun kaikki oli vielä hyvin, ja aletaan tykittään sitä angstia sitten seuraavan jaksoon...

Ja nyt sitä rintamamiestaloherkkua on oikeasti sitten tulossa oikein jumalauta täyslaidallinen, eli selkänojat pystyasentoon ja vyöt kiinni, kohta on kylmää kyytiä. Oottekste ees vittu valmiita HÄ?

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Vuodet vierii ja muisti pätkii

Nyt kun on pari pientä ihmislasta ja koiranraakile tuossa pikku pintarempan lisäksi ohjelmassa niin alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään mitä niillä ihmisen ruuhkavuosilla tarkoitetaan... Siihen päälle vielä perus parisuhdetyöt, kotitaloustyös ja palkkatyöt niin eipä tartte paljon harrastuksia miettiä. Ja sitten kun alkaa pikku tauon jälkeen blogia päivitteleen niin joutuu ihan tosissaan miettimään mitä on tehty ja missä vaiheessa, ja kuka, ja miksi, ja miten... No mutta johan tossa näköjään pari vuotta on vierähtänyt enemmän kiireisissä ja vähemmän remmontoinnin merkeissä, niin olis varmaan hyvä aika vähän päivitellä tännekin kuvia ja kuulumisia. Pidemmittä puheitta lienee parempi jatkaa siitä mihin näköjään on viimeksi jääty, eli kuistin kivijalkaan ilmeisesti? Ja niille innokkaimmille seuraajille tiedoksi, että tähän päivitykseen tulee nyt nopea kertaus menneistä ja sitten seuraavaan päivitykseen tykitetään oikein isolla singolla tätä pikkurempan ihanuutta oikein olan takaa, kunhan saan taas kuvia siirrettyä ja pulssia tasattua. Kuvissa ja teksteissä saattaa ilmetä epäkronologisuutta, johtuen lievästi venähtäneestä päivitysväkistä, ja jos siitä joku nyt jaksaa nähdä niin paljon vaivaa että jaksaa kommentoida niin antaa palaa vaan, ei se enää tässä vitutuksessa tunnu missään. Hyvähän se on tuntojaan johonkin purkaa. Mutta nyt niihin menneisiin kuviin ja tunnelmiin ja kuistin kivijalan tekoa seuranneisiin vaiheisiin.

No kuvista pääteltynä ja nopeesti referoituna niin perussettiä kylmästä lämpimään päin tuulensuoja, 200mm villaa ja bonariks viä 30mm styrofoumi. Sitten tuplaharvalaudoitus, lämmöntasauslevyt, vesikiertoputket ja lattialastulevy päälle.







No jos nyt suurinpiirtein oikein muistan niin siinä vaiheessa kun levytys läheni ulko-ovea tuli tarkisteltua sen tuennan rakententeita sen verran, että ihan pikkusen vaan jouduttiin vaihteleen runkopuita sieltä täältä yltä ja alta ja sivusta...






Nuips ikkään oli taas kuisti nipussa päälisin puolin. Sittenhän sinne tosiaan tuli se 100mm uretaania runkotolppien väliin ja niiden päälle 30mm stryrofoamia ristiin sisäpuolelle. Laitan kuvatusksia pinnoista jos jollain ihme 360 objektiivilla saan niitä tosta perlävestä otettua sillain että siitä viä jotain selkookin sais. No mutta eihän tää nyt kuistin osalta tähän jäänyt vaan heti perään otetttiin toi julkisivusaneeraus työnalle, ja poikkeuksellisesti urakka ulkoistettiin eikä tehty itse. Tai no sen verran tehtiin että kuistin katton muutos aumasta harjaan tehtiin yhteistyössä julkisivuremppaurakoitsijafirman toimitusjohtajan kanssa, mutta laitetaas niistä sitten seuraavassa numerossa. Alkaa sen verran kovaa ysäribiittiä puskeen tuolta youtubesta, että parempi vissiin keskittyä nyt siihen suuntaan...
Tällä mennään:
=)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Viime syksyllä tehtyä...

Niin siis viime kesän lopulla / alku syksystä alettiin perkaamaan tuota kuistia uusiksi. Tiedossa oli heti alkuun kivijalan uusiksi tekeminen koska vanha oli enemmän ja vähemmän palasina joten sen päälle rakentaminen olisi ollut aivan turhaa, joten ei muuta kun lattia poikkes ja seinät auki...



Ja sieltähän löytyikin mukavaa lapioitavaa kuohkeaa multamaata... joo ekat 30cm...





Loput n. metrin verran olikin sitten kivikovaa kuivaa savea jota hikoiltiin lapionkärjellinen kerrallaan ulos aika tovi. No onneksi ei tarvinnut yksin tuota kaikkea heitellä sentään.
Kaikkiaan tuolta kaivettiin reilu metrin verran maata pois ja pohjalle heitettiin suodatinkankaat ja sepelit, ja mitäs sitten kävikään..




Sisäpuoli kun oli sopivassa syvyydessä niin ulkopuolelta kaivurilla otettaessa koko etuseinän kivijalka heilahti sisään. Sitten alettiinkin kokolailla kiireesti viritteleen kaikenlaisia tukia ettei koko kuisti romahda kasaan.



Tuennat kun sai kunnolla kasaan niin sai valettua ulkonurkkiin anturatolpat joiden varaan uskalsi kuistin laskea ja päästiin tekeen uusi kivijalka harkoilla. Samallahan tuonne tuli heitettyä salaojaputket kiertämään kuistia ja vetästiinpä siinä yksi putki kuistin keskeltäkin varoiksi.




No siinä kuistia väkerrellessä oli myös sopivasti aikaa askarrella hieman pihoja samalla. Tulipa siinä ohimennen sutastua porttia varten hieman järeemmät tolpatkin.
Ajatuksena oli, että tehdään kerralla sellaiset että kestää (300X300 kanttiinsa tolpat 500mm:en vaakapalkin päällä ja rautaa saman verran ku itärajalla talvisodan aikaan=)



Kiirehän siinä tuli ja muotit saatiin valmiiksi valua edeltävänä yönä...




No mutta ennen lumia oli kuitenkin kuistilla uusi kivijalka, portin tolpat pystyssä ja kulkuväylät reilassa.




Talvi tuossa vierähtikin enemmän ja vähemmän ihmetellessä, mutta nyt keväällä tuli taas rykästyä hommia pikkuisen etteen päin josta kuvia seuraavassa numerossa...